Mutta piipahdetaan ensin mustikkametsään.Sunnuntain kaunis sää sai meidät tyttäreni kanssa liikkeelle.Sieniä me oikeastaan lähdimme etsimään,mutta eipä niitä montaa löytynyt.Sen sijaan osuimme mahtavaan mustikkapaikkaan.Täällä ei hirveästi siirtolohkareita näe,kuvan kivi on yksi harvoja,isoimmasta päästä.Paikallisen legendan mukaan sen alle on kauan sitten haudattu kaunis ranskalainen kapteeninrouva,jonka ruumis oli ajautunut haaksirikon jälkeen rantaan.Rouvan henki oli mieltynyt karuun pohjoiseen seutuun niin kovin,että hän jäi hyväksi haltiattareksi,suojelijaksi näille seuduille.
Niin tai näin,ainakin mustikat olivat suojeltuneet muilta poimijoilta ja nopsaan täyttyi pikku ämpäri muhkeista marjoista
Ei tatin tattia,vain parikymmentä kangasrouskua.
Tyttäreni leipoma ihana omenapaistos kyytipoikana jäätelöä ja mustikoita.Nam...
Tässä se nyt on,mun uusi partneri<3
Ihaillaan nyt vielä sivultakin:) Tämä on siis mun upouusi Partner-ruohonleikkuri,joka vetää itse ja silppuaa alle tai kerää säiliöön tai syytää sivulle.Ja mikä parasta,siinä on sähköstartti!
Oi elämän helppoutta.Pikku ryyppy,avaimen pyöräytys ja menoksi.Ei enää vanhojen rupisten romujen kans taistelemista,ei käynnistysnarun kiskomista sataan kertaan (hmm,miksköhän se mun olkapää oikein tulikaan kipeäksi...)
Satuin ajamaan tänään Multasormen ohi.Tai siis en ajanut ohi.Käännyin ja ajoin Multasormeen.Oli pakko hakea tuo oranssein lyhdyin pullisteleva komistus.Ja pari hopealankaa ja pikku kataja.Viime syksynä ostin samanlaisen katajan,jossa oli lappu "Irlanninkataja".Tämän lapussa lukee "Kiinankataja".Mun silmissä ne on kyllä ihan identtiset veljekset.No,oli miten oli,ainakin se viimevuotinen irlanninkataja pärjäsi ulos istutettuna ihan mallikkaasti,katotaas onko Kiinan veli yhtä sisukas.
Ei,tämä ei oo vessaharja niinku jokainen viherpeukalo tietää.Tämä on ruukkuharja,ihan must!
Tämmöisten kans tulin tänään iltapäivällä kotiin.
Muumio?
Rungollinen marja-aronia 'Viking'.Ja se toinen matkustaja tuolla taustalla on purppuraomenapuu 'Kuningatar'.
Nämä kaksi jäivät alkukesällä kyydistä,kun käytiin hakemassa mun taimitilaus Raahesta Särkän Perennataimistolta.Jos olisin ollut yksin liikenteessä,olisin varmaan survonut nämäkin Nissan Almerani kyytiin monien muiden taimien lisäksi.Mutta tyttäreni,joka oli kuskina, sekä Särkän iloinen nuori työntekijä tyrmäsivät aikeeni."Ei ne mahdu!" kaikui kahdesta suusta,joten periksi oli annettava.Näiden mattimyöhäisten haku on vähän venähtänyt,mutta nytpäs ne pääsivät kotiin.
Särkän Perennataimistolla on aina mukava käydä.Palvelu on hyvää ja malli-istutukset hienoja.Ja valikoimat ovat runsaat.Näin syksyllä perennat olivat jo melko ränsistyneitä.Nappasin kuitenkin mukaan ihan uuden tuttavuuden,eli ripsialpin ja koreatörmäkukan.Höh,niistä mulla ei ole kuvaa.Mutta en kyllä lähde nyt kuvaamaan,ulkona on pilkkopimeää ja vettä kuulostaa satavan ihan reippaanpuoleisesti.No,se ripsialpi on kummiskin kivannäköinen kasvi.Punaruskeat lehdet - eikä oo pelkkä syysväri,tarkistin sen Jari Särkältä - kasvi on koko kesän samanvärinen.kukat oli pienehköt,herkännäköiset,tosin keltaiset,mutta kokonaisuus oli niin kiva,että pakkohan se oli kotiin tuoda!Niin,ja tulihan sieltä se höyhenpensaskin,jota oon monta vuotta suunnitellut...
Olkapää ja käsi tuntuvat jo paljon paremmilta,kiitos kortisonin ja varmaan myös levon.Ihanaa,kun voi pikkuhiljaa ja varovasti alkaa jotain tekemäänkin.Mukavaa viikkoa viherpeukalot:)
